Ankkurissa nukuttujen miniunien jälkeen aamun valjettua havaittiin, että oli nukuttu miltei mökkirannassa. Koneella ajettiin loppumatka Furusundiin, missä tankattiin ja ostettin ruokatarpeita. Hammasrautoja käyttänyt kahvilaneito kertoi, että vessoihin ei tarvi koodia vaan ovet ovat auki.
Jatkounien sijaan veri veti baanalle, ja lähdettiin nostamaan purjeita kerrankin kun tuuli sopivasta suunnasta henkäyksen verran. Ruotsinlaivojen seassa sitten sompailtiin (Cinderella, Silja Europa) aina Tjärvenille asti. Siellä tuuli loppui, mutta terävä pikkuaalto jäi. Niinpä ajeltiin loppumatka koneella. Maarianhaminaan saavuttiin hyvissä ajoin, kahdeksalta.
Iltalehdestä luettiin, että Matit ei ole tehneet kesällä mitään ihmeellistä, mutta naisten viestijoukkue on.
After very short night in anchor, we realised that we were very close to a summercottage. We drived with machine to Furusund. There we took gasoline and bought food. The girl in cafe said that no codes are needed for wc:s because the doors are open.
Instead of sleeping we started sailing. We hoisted the sails. At last the wind was blowing from right direction. We succeeded to get to Tjärven even sailing in the middle of superferrys. The wind died again, but little waves did'nt disappear. So we drived the rest of the day by machine to Maarianhamina. We arrived at 8 o'clock.
At Maarianhamina we red that Mattis have not done miracles, but the womens relayteam in running had.
Huomenna jatketaan mahdollisesti Björköhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti