Lehmä

Päivä meni sitten kuljeskelemalla saaressa ja lukemalla kirjaa. Illalla mittasin merkit mastolle, milloin se on suorassa. Päivärytmiin kuuluu myös ruoan tekeminen ja päikkärit.

Kun ilta pimentyy pitää sytyttää lämmitin. Siinä sitä voi ihailla kuunsiltaa ja kuunnella ohi lentävien aurojen ääniä. Arktinen muutto on menossa. Toisaalta joutsenet eivät vielä tiedä mihin suuntaan ovat menossa. Uiskentelipa yksi joutsenemo selvästi harmaitten poikasten kanssa saaren kaakkoispuolella. Näinköhän ehtivät poikaset lentokykyisiksi ennen talvea.

Kävelyretki Lehmässä

Yö oli rauhallinen, lueskelin kirjaa historian tutkimuksesta. Iltaisella kävelyretkellä Lehmässä mietin syntyjä syviä.

Sellainenkin asia tuli mieleen, että pitääkö välttämättä olla purjehduksessa sponsoreita. Hyvähän se on, että joku antaa rahaa hyvän harrastuksen pariin, mutta onko se välttämätöntä. Eikö nykyaikana enää pärjää, mikäli joku muu ei maksa harrastustasi. Tämä liittyy lähinnä noihin avomeriluokan MM-kisoihin. Miten sellaista harrastusta voisi suositella muille, missä ensin pitää pistää pystyyn markkinointikampanja.

Olisi hienoa että ihmiset voisivat itse päättää soveltuuko heidän harrastuksiinsa liikkuminen tuulen voimalla. Olisi hienoa jos seura olisi se taho kuka toisi purjehdusta tunnetuksi niin junnuille kuin vanhemmillekin. Olisi myös hienoa jos purjehduksen voisi tuntea omakseen niin sosiaaliset virvokkeista nauttivat kuin myös luonnossa liikkumisesta pitävät.

Tapahtumat ja illanvietot, ajatusten vaihto ystävien kesken, on se suola mikä minua kiinnostaa Lightning-ranking kisoissa. Mikäli tapahtumassa ämyreiden mittarit on kaakkoon, eikä omaa ääntä kuulu, silloin ei ole kyseessä tapahtuma vaan möly. Jos taas tapahtumaan ei pääse lapset sisään, mitä myös kevytveneilijöistä suuri osa on, on kyseessä huono tapahtuma.

On toki helppo sanoa, millaista haluaisi seuratoiminnan olevan. Mutta sitten kun pitäisi itse organisoida jotakin, niin se on kerralla vähän suuri urakka. Lopputuloksena tämänkin vuoden ranking-kisoista oli, että järjestelyissä mentiin siitä missä aita on matalin. Sellainen vaan harmittaa, kun ei pysty tekemään asioita niin hyvin kuin haluaisi.

Kesä 2012

Kiireisen työprojektin takia kesäloma jäi näin syksyyn. Kesällä ei myöskään riittänyt intoa bloggailuun.

Osallistuimme Tuusulalaisella Lightningilla Sm-kisaan Tampereella. Sijoituksemme oli 17 vaikka olimmekin lähes joka lähdössä joko 14,15 tai 16. Luovilla ja spinnulla vene kulki, mutta merkkitilanteissa hävittiin rutosti.

Elokuussa järjestettiin Lightningin ranking-kisat Kotkassa. Kisaan osallistui vain 7 Lightningia ja 4 Viklaa. Kaiken lisäksi juuri siihen viikkoon sattui kuumetta nostanut flunssa. Kaikesta huolimatta kisaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä. Seuran taholta saimme kovaa kritiikkiä kun yleensä mitään asiaa ei ollut hoidettu riittävän ajoissa. Lisäksi tapahtumaan ei ollut järjestetty sponsoreita.

Ongelmana Kotkassa kevytvenekisojen suhteen on se, että täällä kevytveneily on heikoissa kantimissa. Kun on vähän veneitä ja veneilijöitä, ei ole myöskään järjestelijöitä. Jos kölivenemiestä pyytää organisoimaan kevytvenekisaa ei se heitä kiinnosta, ymmärrettävää kyllä. Ja taas motivaatio kisojen paikkakunnalle saantiin on se, että saataisiin paikallisille veneilijöille lähellä olevia kisoja. Jos taas järjestää ei voi osallistua.

Kaiken lisäksi vaatimustaso järjestelyille on korkealla, jälkikäteen on viisaita neuvoja tarjolla, hyvä että edes silloin.

No positiivista kesässä oli, että oikeasti harjoiteltiin muutaman kerran liteillä. Spinnujen nostoa ja luovia. Kaiken kaikkiaan harjoiteltu on 15 ihmisen kanssa. Osa on jo suoraan lähes eksperttejä, osa istui ekaa kertaa veneessä. Kunniamaininnan voisi antaa x-telakkamestarille, jota aihe kiinnosti niin, että hän könysi veneeseen rikkinäisillä polvillaankin.

Toinen positiivinen seikka oli, että yksi harjoituksiin osallituvista henkilöistä pääsi Sm-kisojen hopeaveneen miehistöön.

Viikonloppuna sparrailtiin Turnipsin kanssa Liteillä. Harjoiteltiin siten, että Jalkasen Ulla oli meillä ekaa kertaa keskimiehenä. Köydet siinä sotkeutuivat jalkojen alle ja spinnujen nosto oli kankeata. Harjoituksien jälkeen tehtiin pari tuntia muistiinpanoja, mikä on kenenkin tehtävä missäkin vaiheessa. Vaikka Ulla ei vielä tiedä paljonkaan spinnun nostosta, niin hänen täsmällinen asioitten selvittäminen vie varmaankin hyvään lopputulokseen.

Tuuli tuivertaa Trimmun takilassa. Tulin tänään Lehmään. Ilta on jo pimentynyt. Näin se loma sitten vaan alkoi.