Vuosi 2014

Vuonna 2014 Trimmu toimi ihmisten ja tavaroiden kuljettajana Viikarin saareen Vapaa-ajattelijoiden kesäpaikkaan. Viklojen Sm -kisoissa Trimmu toimi huoltoveneenä ja monen lähdön maalilauttana.

Loppukesästä rullafokka rupesi reistailemaan ja jumittumaan. Tämän takia Trimmu vietiin talvella Veleirolle, missä siihen asennettiin uusi rulla, pohja maalattiin ja pikkukolhut korjattiin.

Tulevana keväänä jäät näyttäisi lähtevän aikaisin. Vene menee veteen heti kun pienikin railo ilmestyy rantaan. Kesältä toivon taas yhdessäoloa ystävien kanssa, uuden oppimista ja mieliin painuvia elämyksiä.

Torstaipurjehdus

Vuoden ensimmäinen torstaipurjehdus. Hiukkasen väljähtänyt maku jäi, kun viivalla oli vain kaksi venettä. Ehkä jatkossa vilkkaampaa osanottoa.

Lightning -purjehdusta

Keskustelin siskon kanssa siitä, mitä eroa on "kilpapurjehduksella" ja tietokonepeleillä. Molemmat ovat tekemistä, missä ei synnytetä mitään konkreettista, ei rakenneta taloja, ei korjata autoja. Eli molemmat ovat tavallaan "hömppätekemistä", se on totta.

Tietokonepelit ovat ihmisten tekemiä, joten luulisin että niillä on aina jokin raja. Purjehduksessa on melko suuri määrä eri variaatioita tuulen, aallokon, miehistön yhteistoiminnan ja säätölaitteiden toiminnan suhteen. Tietokonepeleissä pitää oppia tuntemaan ohjelman toiminta, purjehduksessa luonnon, miehistön ja varusteiden toiminta. Tietokonepelit kehittävät hoksottimia, purjehdus kehittää kykyä arvata mistä suunnasta seuraavaksi mahtaisi puhaltaa. Tietokonepeleissä näkee heti, onnistuiko örkin tappaminen vai ei, purjehduksessa on rajaton määrä spekuloinnille, oliko säätö oikeansuuntainen vai ei. Negatiivisiakin piirteitä molemmilla harrastuksilla saattaa olla. Tietokonepeleillä riippuvuus ja liikunnan puute, purjehduksella rahan haaskaus ja tasoituskertoimilla leikkiminen.

Eli kaikenkaikkiaan. Eroja on. Joku voi pitää tietokonepeleistä, sekin on ihan ok, minä pidän purjehduksesta niin Trimmulla kuin Lightningilla, niin saaripurjehduksesta kuin kilpailuista. Niin kauan homma kiinnostaa kun siinä oppii uutta ja voi kehittyä ihmisenä.

Trimmu mökillä

Trimmu tekii mökkivierailun Kuusisessa mukanaan Masalinin perhe. Menomatkalla tuuli heikkoa ja matka kesti. Tulomatkalla hiukkasen parempaa tuulta. Mieleenpainuva kohta retkessä oli öinen sadekuuro unen läpi ja kaukaisuudessa heräilevät lokit aamun valostuessa.

Kyseenalaista kohtelua

Trimmua ei näy yöpurjehduksen tuloksissa, koska ne ovat "virallisia". Avoimessa luokassa ei ollut kuin yksi vene, joten sitä ei järjestetty. Avoimen luokan veneet olivat "epävirallisesti" mukana. Eli tällaisella toiminnalla hienovaraisesti ilmoitetaan, että olette se osa seuran toimintaa jota "ei suosita".

Hyvässä pursiseurassa veneilijät voisivat tuntea olevansa "toivottuja jäseniä", ilman selittelyjä.

Yöpurjehdus

Perinteinen Kps:n yöpurjehdus on ollut sellainen, että spinaakkerien armada on täyttänyt pimenevän Kaunissaaren selän. Leppeässä iltatuulessa on voinut nähdä keula- tai perävaloja koko aavan aukean mitalla. Ilmassa on leijunut urheilujuhlan tuntu.

Ajat muuttuvat ja kai myös ihmiset sitä mukaa. Nykyistä yöpurjehdusta on lyhennetty, jotta varsinaiselta lämpimän yön valvomiselta, lillumiselta tyvenessä, heräilevän aamutuulen havoinnoinnilta, vältyttäisiin. Toki silloin vältytään myös loputtoman pitkältä pärskyttelyltä tuimassa vastatuuliluovilta. Ja OK, KÄÄNSIN TAKIN, lyhyempi rata oli parempi, ainakin tänä vuonna.

Yöpurjehduksen alku Trimmulta sujui ihan mukavasti. Vauhdit parhaimmillaan Kuutsalon kärjen jälkeen 14 - 15 solmua. Einonkarilta Piritovalle jouduttiin luovimaan päin jyrkkää ja korkeaa, Kirkonmaan kääntämää vasta-aaltoa. Trimmu kyllä punnertaa aaltojen läpi, mutta pahimmillaan töyssyissä vauhti laski 5-6 solmuun. Piritovalta pudoteltiin taas hyvässä 15 solmun vauhdissa Haapasaarelle. Haapasaaren kohdalla isonpurjeen puomiliikin kiristäjän sakkeli hävitti sokkansa ja samassa myös alin latta katkesi. Reiviä kiristeltiin siten, että reivi vetäisi alaliesmaa kireälle. Yhden köyden reivaus toimii maissa helposti, mutta jotenkin se nyt saatiin jumittamaan. Viimein kun reivi pitkän punnerruksen jälkeen taas toimi niin meno taas maistui Trimmulle.

Loppumatkalla aina kun aallokko hellitti tietyn rajan alle, niin Trimmun pystyi punnertamaan ylös tuuleen. Silloin kun aalto kasvoi suureksi, piti malttaa ajaa vauhdilla riittävän alas.

Koko reissun aikana yksi aalto pääsi yllättämään, siten että se kasteli kipparin. Vesi tunkeutui sadeasun kaula-aukon kautta niskaan. Trimmua pitää kovassa aallokossa ohjata huolellisesti vauhdilla ales tuulesta. Jos vauhti pääsee laskemaan, aalloilla on taipumus murtua laidan yli.

Reissu kesti nytkin kuutisen tuntia. Ajatus, että yöpurjehduksen jälkeen riittäisi vielä intoa palkintojen jakotilaisuuteen ja saunomiseen ei meidän osalta ota tuulta. Reissun jälkeen oli kiire vaatteitten vaihtoon ja kotiin nukkumaan.